Jaana Ylitalo Neuvottelijasi Euroopassa

Palkkojen polkeminen on kitkettävä Euroopasta

  • Palkkojen polkeminen on kitkettävä Euroopasta

 

Alipalkkaus, näennäisyrittäjyys ja alustatyö ovat valitettavan yleisiä työehtojen polkemisen esimerkkejä sekä Suomessa että koko EU:ssa. Turvattomuus, vahva riippuvuus yhdestä työnantajasta, ylipitkät työpäivät ja -viikot sekä tessin alittavat palkat ovat ilmiöitä, joita joudumme valitettavasti todistamaan ympäri Eurooppaa.

EU:n sisällä erot jäsenmaiden vähimmäispalkkojen ja sosiaaliturvajärjestelmien välillä suorastaan houkuttelevat yrityksiä käyttämään tilannetta hyväksi. Toisaalta ulkomaalainen työvoima on usein altis työperäiselle hyväksikäytölle, sillä heillä on usein puutteelliset tiedot kohdemaan palkoista ja työehdoista.

Halpatyömarkkinoiden syntyminen on kestävän kehityksen totaalinen vastakohta. Se vääristää yritysten välistä kilpailua ja johtaa pahimmillaan negatiiviseen kierteeseen, jossa on käynnissä jatkuva reilusti toimivien yritysten pudotuspeli. Halpatyömarkkinoilla myös murennetaan valtioiden rahoituspohjaa: yhtäältä alipalkkaus vähentää verotuloja ja toisaalta toimeentulo-ongelmia joudutaan paikkaamaan sosiaaliturvalla. Matala työehtojen vähimmäistaso itsessään on perin huono kannuste yritysten kehittämiselle ja talouskasvun edellytysten luomiselle.

EU on konkreettisella tasolla pyrkinyt hillitsemään palkkadumppausta mm. lähetettyjen työntekijöiden direktiivillä. Direktiivi takaa kohdemaan työehdot myös maan ulkopuolelta tuleville lähetetyille työntekijöille. Tämä toimii suomalaisten työntekijöiden hyväksi kahta kautta: ulkomaille lähtevälle työntekijälle on taattu kohdemaan työehdot ja vastaavasti Suomeen tuleville ulkomaisille työntekijöille ei voi esimerkiksi maksaa alle suomalaisten työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Toukokuussa 2018 pidetyssä lopullisessa äänestyksessä kiinnitti huomiota se, että Suomen nykyisistä mepeistä kaikki muut äänestivät parlamentissa direktiivin puolesta, paitsi perussuomalaisista Jussi Halla-aho äänesti esitystä vastaan ja Pirkko Ruohonen-Lerner äänesti tyhjää. Tämä herättää kysymyksen, ovatko perussuomalaiset puolueena suomalaisen työntekijän asialla, kuten he väittävät olevansa?

Direktiivi vaikeuttaa selkeästi halpatyövoiman hyväksikäyttöä. Suurin osa EU:n sisällä lähetettävistä työntekijöistä tulee halvemman työvoiman maista kalliimpiin maihin. Suurin lähettäjämaa on Puola noin 440 000 työntekijällä ja suurin vastaanottajamaa Saksa, johon saapui vuonna 2016 yli puoli miljoonaa lähetettyä työntekijää (Euroopan komissio 2016).

Ongelman ytimessä eivät kuitenkaan ole ulkomaalaiset työntekijät, vaan työehtoja dumppaavat yritykset. Yritysten epäeettistä toimintaa ei siten estetä rajoja sulkemalla, vaan valvomalla, että työehtojen vähimmäistasoa noudatetaan. Pohjoismainen malli, jossa laajalti sitovat työehtosopimukset takaavat kunnollisen työehtojen vähimmäistason työntekijöille ja tasapuoliset kilpailuedellytykset yrityksille, on pohja, jota pitää edistää koko EU:n alueella.

Palkkojen polkeminen on kitkettävä Euroopasta

Alipalkkaus, näennäisyrittäjyys ja alustatyö ovat valitettavan yleisiä työehtojen polkemisen esimerkkejä sekä Suomessa että koko EU:ssa. Turvattomuus, vahva riippuvuus yhdestä työnantajasta, ylipitkät työpäivät ja -viikot sekä tessin alittavat palkat ovat ilmiöitä, joita joudumme valitettavasti todistamaan ympäri Eurooppaa.

EU:n sisällä erot jäsenmaiden vähimmäispalkkojen ja sosiaaliturvajärjestelmien välillä suorastaan houkuttelevat yrityksiä käyttämään tilannetta hyväksi. Toisaalta ulkomaalainen työvoima on usein altis työperäiselle hyväksikäytölle, sillä heillä on usein puutteelliset tiedot kohdemaan palkoista ja työehdoista.

Halpatyömarkkinoiden syntyminen on kestävän kehityksen totaalinen vastakohta. Se vääristää yritysten välistä kilpailua ja johtaa pahimmillaan negatiiviseen kierteeseen, jossa on käynnissä jatkuva reilusti toimivien yritysten pudotuspeli. Halpatyömarkkinoilla myös murennetaan valtioiden rahoituspohjaa: yhtäältä alipalkkaus vähentää verotuloja ja toisaalta toimeentulo-ongelmia joudutaan paikkaamaan sosiaaliturvalla. Matala työehtojen vähimmäistaso itsessään on perin huono kannuste yritysten kehittämiselle ja talouskasvun edellytysten luomiselle.

EU on konkreettisella tasolla pyrkinyt hillitsemään palkkadumppausta mm. lähetettyjen työntekijöiden direktiivillä. Direktiivi takaa kohdemaan työehdot myös maan ulkopuolelta tuleville lähetetyille työntekijöille. Tämä toimii suomalaisten työntekijöiden hyväksi kahta kautta: ulkomaille lähtevälle työntekijälle on taattu kohdemaan työehdot ja vastaavasti Suomeen tuleville ulkomaisille työntekijöille ei voi esimerkiksi maksaa alle suomalaisten työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Toukokuussa 2018 pidetyssä lopullisessa äänestyksessä kiinnitti huomiota se, että Suomen nykyisistä mepeistä kaikki muut äänestivät parlamentissa direktiivin puolesta, paitsi perussuomalaisista Jussi Halla-aho äänesti esitystä vastaan ja Pirkko Ruohonen-Lerner äänesti tyhjää. Tämä herättää kysymyksen, ovatko perussuomalaiset puolueena suomalaisen työntekijän asialla, kuten he väittävät olevansa?

Direktiivi vaikeuttaa selkeästi halpatyövoiman hyväksikäyttöä. Suurin osa EU:n sisällä lähetettävistä työntekijöistä tulee halvemman työvoiman maista kalliimpiin maihin. Suurin lähettäjämaa on Puola noin 440 000 työntekijällä ja suurin vastaanottajamaa Saksa, johon saapui vuonna 2016 yli puoli miljoonaa lähetettyä työntekijää (Euroopan komissio 2016).

Ongelman ytimessä eivät kuitenkaan ole ulkomaalaiset työntekijät, vaan työehtoja dumppaavat yritykset. Yritysten epäeettistä toimintaa ei siten estetä rajoja sulkemalla, vaan valvomalla, että työehtojen vähimmäistasoa noudatetaan. Pohjoismainen malli, jossa laajalti sitovat työehtosopimukset takaavat kunnollisen työehtojen vähimmäistason työntekijöille ja tasapuoliset kilpailuedellytykset yrityksille, on pohja, jota pitää edistää koko EU:n alueella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset